Etulehdestä on SREV:ssä säädöksiä ja muodollisesti etulehti vaikuttaa käsittely-osa-alueen pistekertymään, mutta etulehdellä on välillisiä vaikutuksia. Tässä osassa nähdään, että väite kokoelman tärkeimmästä sivusta ei ole perusteeton.
Etulehti on paikka kertoa kokoelman
– rakenne,
– rajaus ja
– tavoite.
Jos ei ole selvyyttä, mitä kokoelmassa pyritään käsittelemään eli miten kokoelma on jäsennelty, miten kokoelman aihe on rajattu ja mitä kokoelmalla halutaan kertoa/esittää, kaikkia kokoelman ansaitsemia käsittely-pisteitä ei saada. Vastaavista syistä aiheen merkitys jää epäselväksi, jolloin kaikkia kokoelman muutoin ansaitsemia merkitys-pisteitä ei saada.
Olen aika ajoin todennut, että jos haluaa möhliä kokoelmansa, niin helpoiten se käy laatimalla etulehti huonosti. Ilkeämieliset sanoisivat huitasemalla.
Hyvän etulehden laatimiseksi tarvitsee huolehtia varsin äärellisestä määrästä asioita. Seuraavassa käydään läpi nämä asiat.
”Ottaen huomioon, miten vähän etulehdelle tarvitaan, niin on käsittämätöntä, että tuotakaan vähää ei usein jakseta panostaa!”
SREV:ssä ei moniakaan asioita sanota tarkasti, vaan kuvaillen. Mitä etulehdellä tulee olla, niin siitä SREV antaa täsmällisen luettelon. Näin ollen kaikki nuo asiat tulee olla etulehdellä huomioituna. Mitään noista asioista ei tule jättää etulehdeltä pois.
Nämä pakolliset asiat ovat
– kokoelman otsikko
– kuvaus kokoelman tarkoituksesta
– kuvaus kokoelman rajauksesta
– kokoelman sisällysluettelo luvuittain tai jaksoittain
– tärkeimpien lähdeteosten luettelo
– tiedot näytteilleasettajan aiheeseen liittyvästä omasta tutkimuksesta (jos sellaista on)
“Kokoelman tavoite, aiheen rajaus ja tarina” -osassa kerrottiin tarinan luontiin liittyvistä ydinasioina:
– kokoelman otsikosta,
– kokoelman tarkoituksen yksilöinnistä ja
– kokoelman rajauksen määrittämisestä.
Nämä etulehdellä vaadittavat asiat kokoelman laatijalla on siis jo tiedossa. Ne vain tulee kirjoittaa etulehdelle.
/ / /
Kokoelman jäsentelyn eli käsiteltävien asioiden luettelo laadittiin ensimmäisenä ryhdyttäessä kirjoittamaan tarinaa, jonka kokoelmasi tulee kertomaan (myös tämä käsiteltiin tämän webinaarisarjan ensimmäisessä osassa). Siitä saadaan teksti sisällysluetteloon. Sivunumerot lisätään, kun kaikki kokoelmalehdet on saatu laadittua.
Sisällysluettelo tulee esittää luvuittain tai jaksoittain, ei kehyksittäin:
/ / /
Kokoelman tarinan laadinnassa tyypillisestä tukeudutaan erilaisiin lähteisiin. Nämä – tai jos niitä on hyvin runsaasti, niin tärkeimmät – tulee luetella etulehdellä.
Mitä paremmin näytteilleasettaja tuntee kokoelmansa aiheen lähdeteokset, niin sillä on merkitystä filateelisia tietoja arvioitaessa.
Lähdekirjallisuuden joukkoon on toivottavaa listata myös sellaisia teoksia, jotka ovat kohtuullisen helposti saatavilla olevia. Näin tuomarit, jotka saavat etulehdet – tai ainakin ilmoittautumisen yhteydessä toimitetut alustavat versio etulehdistä – voivat etsiä ne käyttöönsä tutustuessaan kokoelman aiheeseen ennen näyttelyä.
Jos näytteilleasettaja itse on kirjoittanut kokoelmansa aiheesta, niin on eduksi tuoda se selkeästi esille. Tässä alla esimerkkinä nähtävä Laitisen Ari käyttämä tapa on varsin kelvollinen.
/ / /
Jos näytteilleasettaja on kokoelman aiheeseen liittyen tehnyt omaa tutkimusta, niin sitä ei kannata jättää kertomatta. Etevimmillään tämä tapahtuu siten, että laatii tutkimustuloksista artikkelin tai artikkeleita lehteen, liittää nämä artikkelit lähdeluetteloon ja henkilökohtaisesta tutkimuksesta kerrottaessa viittaa näihin lähdeluettelossa mainittuihin teoksiin. Tältä osin ote Roivaisen Antin kokoelman etulehdestä toimii kelpo esimerkkinä.
Jos havaintoja ei ole tavattomasti – artikkeliin asti – niin havainnot voi listata etulehdellä, kuten alla nähtävässä esimerkissä on tehty.
/ / /
Tilan salliessa napakka johdattelu kokoelman aiheeseen, kokoelman aiheen taustoitus.
Se voi myös olla kokoelman aiheeseen johdattelua, mitä on tapahtunut ennen kokoelman käsittelevän ajanjakson alkua, mikä kehitys on johtanut kokoelmassa esiteltävän aiheen syntyy yms.
Taustasta kertovat tekstin on syytä olla lyhyt ja kuuluttava asiaan. Olen nähnyt koko etulehden mittaisia tekstejä, jossa on kerrottu kaikenlaista, mutta ei juurikaan mitään kokoelman aiheeseen liittyvää tai siihen johtavaa.
/ / /
Edelleen, jos etulehden tila sallii, niin voi – ja on jopa hyväksi – selittää kokoelmassa käytetyt lyhenteet. Jos kokoelman tekstityksessä käyttää eri värejä tai kirjasinlajeja, niin niiden tarkoitus on paikallaan myös kertoa, kuten nähtävässä esimerkissä on tehty.
Katsokaamme edellä esiteltyjä seikkoja esimerkin kautta [koko esimerkkinä käytettävä etulehti aukeaa isompana omaan ikkunaansa tästä linkistä.]:
Otsikko – Se selkeästi esille sivulla ylimmäksi. Otsikon laadinnasta on kerrottu enemmän webinaarisarjan ensimmäisessä osassa.
Rajaus – Tässä rajaus käy ilmi otsikosta, mikä on etevin tapa. Jos rajaus on pidempi, tai haluaa täsmentää otsikkoon kirjoitettua, sen voi esittää muutamalla lauseella omana kappaleenaan tekstin alussa. Kokoelman aiheen rajaamisesta on myös kerrottu enemmän webinaarisarjan ensimmäisessä osassa.
Tarkoitus – Kokoelman nimi ei välttämättä kerro riittävästi, mitä kokoelma esittää esimerkiksi aiheeseen perehtymättömälle katsojalle – näyttelytuomareista nyt puhumattakaan. Tämän vuoksi kokoelman tavoite eli tarkoitus on hyvä kertoa lyhyesti eli ytimekkäästi. Myös tarkoituksesta on kerrottu enemmän webinaarisarjan ensimmäisessä osassa.
Sisällysluettelo – Tavalla, josta puhuttiin muutama dia sitten, eli luvuittain tai jaksoittain
Oma tutkimus – Tiivistys omasta tutkimuksesta, jos sitä on tehnyt, ja viittaus, mistä siitä on luettavissa enemmän.
Postihistoriallista taustaa – Tässä tapauksessa on lyhyesti esitelty kokoelman aiheen kaikkein keskeisimmät tapahtumat.
Tärkeimmät lähdeteokset – Mainiten teoksen kirjoittaja, teoksen nimi ja julkaisuvuosi.
Tässä on esimerkki toisen kokoelman etulehdestä [koko esimerkkinä käytettävä etulehti aukeaa isompana omaan ikkunaansa tästä linkistä.]:
[Koko esimerkkinä käytettävä etulehti aukeaa isompana omaan ikkunaansa tästä linkistä.]
Edellisestä esimerkistä poiketen tämä etulehti on kaksisivuinen.
Otsikko ja rajaus – Kuten edellisessä esimerkissä.
Tarkoitus – Tarkoituksen kertominen on vaatinut hiukan enemmän kertomista.
Postihistoriallista taustaa – Tässä tapauksessa on lyhyesti esitelty Lontoon postiolojen kehittyminen ennen kokoelman käsittelemää ajanjaksoa.
Sivujen layout, asettelu, noudattavaa tiettyä kaavaa ja se on kerrottu yllä olevassa esimerkissä.
Tässä kokoelmassa oma tutkimus on ollut uusien leimatyyppien ja uusien käyttöaikojen löytämistä. Ne on esitettävissä luetelmana, joka on sijoitettu etulehdelle.
SREV ei kiellä, etteikö etulehti voisi olla kaksisivuinen. Käytännön asennoituminen tuomareiden keskuudessa on jossain määrin muotoutunut sellaiseksi, että enintään viiden kehyksen kokoelman etulehden olisi syytä olla yksisivuinen, ja laajempien kokoelmien etulehti voisi olla kaksisivuinen. Sen sijaan kolme sivua tai enemmän etulehden mittana on ehdottomasti liikaan.
Etulehdellä kertovan tekstin kirjaintyylinä ja -kokona toimii sama, kuin kokoelman tarinassa. Jos tässä tekstissä käyttää väliotsikoita, niin ne on syytä lihavoida, mutta kirjasinkoko voi olla sama kuin itse tekstissä. Kokoelman nimen kohdalla on hyvä käyttää selvästi isompaa kirjasinkokoa ja lihavointia; esimerkiksi 28-32 pistettä toimii usein.