Artikkeli on alunperin julkaistu Suomen Postimerkkilehden numerossa 1/2026.
Kuinka näyttelyihin osallistuvien kokoelmien tulisi olla laadittu ja millä perusteilla kokoelmien arvostelut tulee suorittaa, on Kansainvälinen filatelistiliitto (FIP) kuvannut arvostelun erityissäännöissä (joihin usein viitataan englanninkielisestä nimestä ”Special Regulations for the Evaluation” johdetulla lyhennelmällä SREV) ja niitä täydentävissä tulkintaohjeissa (Guidelines). Jatkossa viittaa erityissäännöt-tulkintaohjeet-pariin yksinkertaisesti puhumalla säännöistä.
Kullakin virallisella näyttelyluokalla ovat omat sääntönsä. FIP uudisti postihistorialuokan tulkintaohjeet vuonna 2022, mutta jätti SREV:iin koskematta. Kun SREV on peräti vuodelta 2008, niin SREV ja tulkintaohjeet eivät parhaimmalla tavalla käyneet yhteen.
Nyt FIP:n postihistoriakomission työvaliokunta on laatinut päivitetyn version molemmista. Muodollisesti päivitetyt versiot alistetaan FIP:n vuosikokouksen käsittelyyn Macaon FIP-näyttelyn yhteydessä tämän vuoden kesäkuun lopulla. Nämä versiot FIP:n hallitus on jo alustavasti hyväksynyt varauksella, että postihistoriakomission delegaattien (kukin FIP:n jäsenliitto voi asettaa yhden delegaatin) kokouksen enemmistö päivitetyt versiot myös hyväksyy. Tämä delegaattien kokouksen hyväksyntä syntyi viime joulukuussa selvin numeroin: 41 puolesta, neljä vastaan. Näin päivitetyt versiot tulevat vuosikokouksessa hyväksytyksi ja astuvat voimaan vuoden 2027 alusta.
Tarkka vertailu katsottavissa
Niin nykyiset versiot ja päivitetyt eli tulevat versiot (kummatkin alku- eli englanninkielisinä versioina) löytyvät tältä Postihistoriasta vakavasti –sivustoltani, jossa versioiden erot olen myös selkeästi osoittanut.
Aivan jo kursorisesti selaamalla havaittava muutos on, että myös SREV:stä löytyy nyt kokoelman etulehden sisältöä koskevat vaateet ja SREV:iin on laadittu tiivistelmät koskien kutakin arvostelun osa-aluetta. Komission työvaliokunta perustelee tätä ratkaisua sillä, että nyt lukemalla pelkästään SREV on saatavissa kohtuullinen kuva postihistoriakokoelmien laadinnan ja arvostelun perusteista, joita arvosteluohjeet sitten täsmentävät ja syventävät.
Kokoelmien sisällöllisiin periaatteisiin täsmennyksiä
Postihistorialuokan kokoelmat jaetaan edelleen kolmentyyppisiksi kokoelmiksi:
tyyppi 2A – (varsinaiset) postihistihistoriakokoelmat,
tyyppi 2B – leimakokoelmat ja
tyyppi 2C – historialliset, yhteiskunnalliset ja erityistutkielmat.
Aikaisemmin säännöt sanoivat ainoastaan 2A-kokoelmien kohdalla kokoelmien sisältävän virallisen, paikallisen tai yksityisen postin kuljettamaa ja siihen liittyvää materiaalia. Nyt kaikkien postihistorialuokan kokoelmien sanotaan sisältävän tuollaista materiaalia. Tämä on tietysti ollut ennenkin implisiittisesti noin, mutta nyt se on kirjattu sääntöihin.
2A-kokoelmien on aikaisemmin sanottu yleensä korostavan reittejä, taksoja, merkintöjä, käyttötarkoituksia ja muita postin näkökohtia, palveluita, toimintoja ja aktiviteetteja, jotka liittyvät postipalvelujen kehityksen historiaan. Nyt reittien, taksojen ja merkintöjen rinnalle on lisätty postin säädökset, mikä on luonteva täsmennys, koska nimenomaan säädökset ovat kaiken – niin reittien, tarksojen kuin merkintöjen – perusta.
2B-kokoelmien osalta ei enää puhuta luokittelusta vaan postileimojen ja/tai muiden postimerkintöjen järjestelystä, mikä tarjoaa paremmat mahdollisuudet saada postileimakokoelmiin tarina, joka kuvaa (sääntöjä lainatakseni) postimerkintöjen tarkoituksen, käyttöajan, käyttöpaikan, värin, tilan tai muita muutoksia ajan kuluessa.
2C-kokoelmien sanottiin ennen tarkastelevan postin historiaa laajemmassa merkityksessä sekä kaupan ja yhteiskunnan vuorovaikutusta postijärjestelmään. Nyt tuota “laajempaa merkitystä” on avattu kertomalla näiden kokoelmien esittelevän postijärjestelmän vuorovaikutusta alueen historian, yhteiskunnan, tapahtumien, kaupankäynnin tai historiallisen maantieteen kanssa sekä postijärjestelmän vaikutuksia ihmiskuntaan ja/tai ihmiskunnan vaikutuksia postijärjestelmään.
Tarinan merkitystä vahvistettu
Usampaan kohtaan sääntöjä on tullut velvoittavantyylinen maininta, että postihistoriakokoelmissa tulisi mieluiten olla selkeää “lanka” eli kertoa kattava ja loogisesti jäsennelty tarina, joka keskittyy johonkin postihistorialliseen näkökulmaan. Esimerkkeinä postihistoriallisista näkökulmista mainitaan edelleen kuljetustapa/-palvelu, postin tyyppi, taksa, merkinnät ja reitti.
Pieni säätö etulehden pakolliseen sisältöön
Aikaisemmin etulehdellä tuli kaikissa tilanteissa olla luettelo näytteilleasettajan omasta tutkimuksesta aiheen tiimoilta artikkeli- tai kirjallisuusviittauksineen (toki, jos tällaista tutkimusta näytteilleasettaja oli tehnyt). Nyt tämä luettelo ei ole enää pakollinen vaan se tulee esittää, jos tila sen salliin.
Perinteisen filatelian lähtökohdat eivät toimi edelleenkään
Kokoelman aiheen rajauksesta ja käsittelyn jäsentelystä, joka keskittyi postimerkkeihin, säännöt aikaisemmin totesivat, etteivät tällaiset kokoelmat saavuta korkeimpia pisteitä. Nyt säännöt toteavat, että tällaisia rajauksia ja jäsentelyjä tulisi välttää.
Edelleen uudet säännöt toteavat, että harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta luonnokset ja vedokset, käyttämättömät postimerkit ja ehiöt ovat merkityksettömiä. Jos niitä esitetään, niiden sisällyttäminen on perusteltava.
Uusissa säännöissä oman mainintansa on saanut menettely, jossa samaa leimaa esitellään erilaisilla postimerkeillä, todeten, että moinen tapa ei yleensä lisää käsitellyn aiheen kehitystä.
Ei-postihistoriallinen ja ei-filateelinen materiaali
Aikaisemmin ei-postihistoriallisen ja ei-filateelisen materiaalin käyttö oli sallittu vain tilanteissa, joissa niiden käyttö paransi postihistoriallisen seikan ymmärtämistä. Nyt tällaiselta käytöltä edellytetään, että se merkittävästi parantaa ymmärtämistä ja niillä on merkittävä suhde kokoelman aiheeseen. Ei-filateelisella materiaalilla tarkoitetaan jatkossa karttoja sekä myös kuvapostikortteja silloin, kun niiden kuvapuoli esitetään.
Aikaisemmin ei-postihistoriallisen ja ei-filateelisen materiaalin edellytettiin olevan alkuperäisiä, jos mahdollista. Nyt alkuperäisvelvoitetta on tiukennettu siten, että mainitun materiaalin tulee olla alkuperäistä, paitsi tilanteissa, joissa alkuperäisen materiaalin käyttö olisi tuhoisaa tai ei sovi kehykseen.
Keinotekoinen ajanjaksoluokittelu poistuu
Aikaisemmin postihistoriakokoelmat sanottiin arvosteltavan pohjautuen kolmeen aikajaksoon: ennen vuotta 1875, 1875-1945 ja vuodesta 1945 eteenpäin. Nyt tällaisesta keinotekoisesta, sanoisin jopa järjettömästä, jaottelusta luovutaan ja sen sijaan säännöt painottavat, että iästä riippumatta merkittäviä ja tärkeitä postihistorian aiheita on olemassa ja siksi korkeita pisteitä voidaan saavuttaa ajanjaksosta riippumatta.
Tuomareillekin erityinen velvoite
Ei taida olla ongelma suomalaisten tuomareiden keskuudessa, mutta maailmalta aina silloin tällöin kuulee, että jokin vanhemman polven tuomari ei ole alkuunsakaan sisäistänyt uudempia sääntöjä ja muodostaa käsitysensä hyvin kapean tarkastelun pohjalta, jopa vain tärpittämällä joitakin yksittäisiä asioita.
Jo nykyään voimassa olevissa säännöissä on arvosteluosa-alueitain 5-12 kohdan luetelmat seikoista, joita tuomarit arvioivat. Nyt lausuma säännöissä muuttuu niin, että arvioinnissa on otettava huomioon kaikki luetellut asiat.
Joitakin numeerisia ohjeita ensimmäistä kertaa
Säännöissä ei tähän mennessä ole annettu täsmällisiä numeerisia tietoja, miten pisteitä pitää kunkin arvostelun osa-alueen sisällä jakaa. Nyt säännöt ottavat täsmällisesti kantaa kolmeen asiaa.
Ensimmäinen tällainen asia on merkityksen arvostelu. Jatkossa tulee erikseen arvioida aiheen yleistä merkitys ja kokoelman merkityksen valitun aiheen suhteen. Kummastakin voi saada enintään viisi pistettä.
Toinen asia on laadun arvostelu. Jos kokoelman kohteiden laatu on pääasiallisesti sitä, minkä laatuista materiaalia aihealueesta keksimäärin on saatavilla, sillä jatkossa saa seitsemän pistettä. Laadun arviointi on kytköksissä myös kokoelman kohteiden harvinaisuuteen siten, että laadusta voi saada enintään kahdeksan pistettä, jos kokoelmassa ei ole kohteita, joiden hankintaa pidetään haasteellisena.
Kolmas asia on 2C-kokoelmien (so. historialliset, yhteiskunnalliset ja erityistutkielmat) tietämyksen arvostelu. Jatkossa tule erikseen arvioida filateelista tietämystä, kuten 2A (postihistoriakokoelmat) ja 2B (leimakokoelmat) kokoelmissa yksinomaan tehdään, ja yleistä historiallista tietämystä. Filateelisesta tietämyksestä voi saada enintään 20 pistettä ja historiallisesta 15 pistettä.