Synopsis on sivistyneesti laadittu mainospuhe kokoelmasta. Se on näytteilleasettajan kirjoittama kokoelmaan liittyvä teksti, joka jaetaan tuomareille hyvissä ajoin ennen näyttelyä. Se ei ole kokoelman esittelysivu eikä sitä ole tarkoitettu näyttely-yleisölle.
Synopsin on täysin vapaaehtoinen, eli esimerkiksi SREV ei pakota sen laadintaan. Synopsikseen paneutumista ja sen laadintaan kannustan, koska se on näytteilleasettajille ainutlaatuinen tilaisuus viestiä tuomaristolle ennen arviointia.
Tyypillisessä näyttelyissä alle viidennes näytteilleasettajista toimittaa synopsiksen, ja näistäkin osa on turhia kirjoitelmia, sepustuksia. Tuon vuoksi on suositeltavaa kirjoittaa hyvä synopsis, koska se tarjoaa näytteilleasettajille etulyöntiaseman verrattuna niihin, jotka laiminlyövät synopsiksen laadinnan kokonaan tai eivät juurikaan mieti tai tunnista kokoelmansa etuja.
Mitä seikkoja synopsiksella näytteilleasettaja haluaa käsitellä, on näytteilleasettajan itsensä päätettävissä. Seuraavassa ideoita siitä, mitä laadukas synopsis voisi sisältää.
/ / /
Etulehdellä kokoelman ideasta, tavoitteesta, ei mahdu kirjoittamaan kuin lyhyen ytimekkäästi. Synopsikselle voi kirjoittaa kattavamman kuvauksen. Tulee korostaa tärkeimpiä puolia. Tässä on vaara eksyä yksityiskohtiin. Vakuuta tuomaristo, miksi juuri tämä kokoelma on tärkeä ainakin kokoelman aiheen piirissä – ja parhaillaan ylipäänsä postihistorian piirissä.
/ / /
Jos on vähänkin epäilystä, että kokoelmassa valittu tapa jäsennellä tarina tai aiheen käsittely ylipäänsä ei helposti tule ymmärretyksi, niin synopsiksella on hyvä selittää tuomareille, miksi olet järjestänyt tarinan tähän järjestykseen ja tällä jaottelulla etkä muuten. Jos joissakin osissa on ilmeistä epätasapainoa, se on selitettävä tässä.
/ / /
Edelleen jos on vähänkin epäilystä, että kokoelmallesi asettamasi rajaukset, kuten aloitus- ja lopetuskohdat tai miksi jokin alue on mukana tai jätetty pois, ne ansaitsee perustella.
/ / /
Synopsikkella on etulehteä enemmän tilaa kertoa näytteilleasettajan tekemästä tutkimuksesta, kohtaamasi vaikeuksista, havainnoista, julkaisuista jne. Tulee keskittyä keskity posti- ja filateelisiin elementteihin (bibliografia, arkistot, todisteet, materiaali jne.). Jos ei ole paljon sanottavaa, on parempi olla hiljaa kuin poiketa ei-filateelisiin ja merkityksettömiin viittauksiin.
/ / /
On paikallaan olettaa, että tuomaristo ei ymmärrä, miksi tai missä kokoelman osissa materiaalia ei ole yleisesti saatavilla (olettaen tietysti, että näin on). Tämä on paikallaan kertoa esimerkiksi tyyliin ”Kyseiset postikortit ovat yleensä saatavilla joko käyttämättöminä tai käytettyinä filateelisiin tarkoituksiin; hyvin vähän oikein käytettyjä kohteita on säilynyt tähän mennessä.”
Listaa kokoelman harvinaisuudet ja kohokohdat eli erityiset kohteet. Miksi kohde on harvinainen tai erityinen, niin se tulee kertoa, perustella, esimerkiksi tyyliin ”Postipakettilomake (s. 38) on ainutlaatuinen sen ja sen monografian mukaan.”.
/ / /
Jos kokoelman aiheesta tai osasta siitä kokoelmassa esitetään käytännössä kaikki oleellinen, niin se on hyvä kertoa esimerkiksi tyyliin ”Vuosien 1933-1936 30 erilaisesta Eurooppa-Afrikka lentoreitistä 27 on esitetty tässä” tai ” Kirjallisuudessa mainitaan kuusi rei’itystyyppiä, joista viisi on esitetty tässä; kuudennesta tyypistä viimeisin havainto on huutokaupassa 1980-luvun lopulla.”
/ / /
Jos
– kokoelmaan on lisätty sen edellisen näyttelyssä esittämisen jälkeen uutta ja merkittävää materiaalia,
– jokin osa on uudelleenjärjestelty etevämmäksi ja täydellisemmäksi tai
– kokoelman kehysmäärä on kasvanut, niin tällaisesta kehittymisestä voisi kirjoittaa esimerkiksi tyyliin ”Kokoelma esiteltiin viimeksi Finlandia 2017 -näyttelyssä (Large Vermeil, 86 pistettä. Sittemmin kokoelmaan on lisätty useita merkittäviä kohteita lähinnä osien 2 ja 5 vahvistamiseksi ja uuden osan 7 luomiseksi.”
/ / /
Jos kokoelman laajuus esimerkiksi aiheen kapea-alaisuudesta johtuen on vain joitakin kehyksiä, niin synopsis näytteilleasettajan paras tilaisuus perustella tuomaristolle valittu kehysmäärä..
Tässä on esimerkki kaksisivuisesta synopsiksestä [koko esimerkkinä käytettävä synopsis aukeaa isompana omaan ikkunaansa tästä linkistä.]:
Kokoelman käsittelyn etevyyden perusteeksi on otettu se, mitä SREV sanoo käsittelystä ja filateelisesta merkityksestä. SREV:n sanomiset noista arvostelun osa-alueista käydään sanominen sanomiselta läpi ja osoitetaan, että tässä kokoelmassa nuo vaateet täyttyvät.
Näyttelyhistorian osalta todetaan kokoelman laajentuneen yhdellä kehyksellä ja kerrotaan, missä lisätila kokoelmassa näkyy.
Tämän kokoelman laadinnassa käytettyjen lähteiden luettelo on melko mittava ja etulehdellä on listattu vain tärkeimmät. Synopsikselle on sitten kirjattu kaikki lähdeet, mikä kannattaa, koska se osoittaa näytteilleasettajan ne tuntevan.
Huomioikaan kokoelman laatijan oma artikkeli lähdeteokset joukossa. Tämä on osoitettu huomiovärillä.
Tiettyjen aikojen ja maiden lentopostilähetykset eivät absoluuttisella asteikolla ole hyviä, mutta parempaakaan ei ole saatavissa (muistetaan suhteellinen laadun käsite). Tässä tuomarit tehdään tietoiseksi erityisten asiantuntijoiden lausumat kokoelman kohteiden laadusta.
Toisena esimerkkinä Lontoo-kokoelmani synopsis.
Yllä näkyvä ote koskee kokoelmani täydellisyyttä. Kokoelmani aiheesta on laadittu viimeisen 40 vuoden aikana kolme merkittävää kokoelmaa, jotka yksilöin synopsiksellä. Olen verrannut käsiteltyjen asioiden osalta kokoelmaani sekä noihin kokoelmiin (jotka kukin on dokumentoitu kirjaksi) että kokoelmani aiheen keskeisimpään kirjalliseen lähteeseen (jonka yksilöin synopsiksellä), koska ne kertovat, mitä kaikkiaan aiheeseen kuuluu ja mitä on esitettävissä. Vertailun näytän synopsiksen liitteenä eli sen voi kuka tahansa todentaa.
Vertailulla osoitan, että kokoelmani on käsittelyn osalta varsin kattava, kokoelmassani on huomioitu (kahta puutetta lukuun ottamatta) kaikki aiheeseen liittyvät seikat. Ja mikä on myös merkittävää, kokoelmani on todistetusti myös väkevämpi kuin aikoinaan varsin etevinä pidetyt kokoelmat.
/ / /
Yllä näkyvä ote koskee kokoelmani aiheen merkitystä ylipäänsä filateliassa. Tuossa väitän – ja perustelen väitteeni – Lontoon merkittävyydestä.
/ / /
Yllä näkyvä ote koskee henkilökohtaista tutkimusta. Totean, että olen kyennyt tekemään uusia havaintoja vaikka kokoelman aihe on laajastu tutkittu (tässä viittaa lähdeluetteloon), ja yksilöin nuo havainnot kokoelmassa. Toteamisen päätän siihen, että puolet näistä uusista havainnoista ei ole ollut mukana kokoelman edellisessä versiossa. Tämä on hyvä kertoa, koska tuomarit eivät sitä muuten voisi tietää.
Olen täkynä myös esittänyt kokoelman aikaisemmin saamat tulokset tämän arvostelun osa-alueen osalta. Ajatuksena on, että kokoelman tietämyksen kasvun toivon näkyvän pistekertymässä.
/ / /
Yllä näkyvä ote koskee kokoelman kohteiden harvinaisuutta ja sen kehittymistä verrattuna kokoelman edelliseen versioon.
Kokoelmani aiheen keskeisin kirjallinen lähde esittää harvinaisuusasteen kullekin leimatyypille alalajeineen. Olen käynyt lävitse kokoelmani edellisen version kohde kohteelta merkiten ylös kohteen harvinaisuusasteen. Saman olen tehnyt kokoelman nykyversiolle. Nykyversion konkin kohteen harvinaisuuden esitän synopsiksen liitteessä.
Oleellinen seikka tässä on tuo kokoelman kohteiden harvinaisuusjakauman havainnollistava graafi. Se nimittäin osoittaa, että kokoelman harvinaisuustaso on noussut.
Synopsiksen pituus on hyvä raja kahteen sivuun, koska useissa kansainvälisten näyttelyiden erityissäännöissä synopsiksen laajuus on rajoitettu juuri tuohon mittaan.
Synopsiksen alussa on hyvä näkyä maininta “synopsis”, jottei sitä vahingossa luulla etulehdeksi
Tulee kirjoittaa vaatimattomasti ja korostaa hienovaraisesti asioita, joita haluaa tähdentää. Tekstin on oltava terävää ja lyhyttä. Käytä lyhyitä kappaleita ja niissä yksilöllisiä, erottuvia otsikoita.
Jotkut tuomarit haluavat tulostaa synopsiksen ennen lukemista, joten varmista, etteivät kirjasinkoot ole liian pieniä.