Tietämystä ja henkilökohtaista tutkimusta arvioidaan kolmea kautta:
1) varsinainen filateelinen tietämys
2) henkilökohtainen aiheeseen perehtyminen ja
3) uusi tutkimus.
Käsitettä ”filateelinen tieto” ei tule säikähtää, sillä kaikilla näytteilleasettajilla on sitä, koska he ovat keränneet ja opiskelleet jonkin aikaa ja käyttäneet osan säästöistään kokoelman materiaalin hankintaan. Paljon on kyse siitä, miten tämä tieto tuodaan esille, miten se esitetään.
Tietämystä osoitetaan
– valitsemalla kokoelmaan kohteita, jotka osoittavat valitun aiheen tuntemusta
– analysoimalla kohteet hyvin
– käyttämällä ja oikein tulkitsemalla valittua aihetta käsittelevää kirjallisuutta
– ymmärtämällä valittua aihetta kokonaisvaltaisesti ja täsmällisesti
– esittämällä oikein taksoitettuja ja käytettyjä kohteita, jotka kuvaavat aiheen tärkeimpiä filateelisia elementtejä
Yllä olevassa taulukossa on joitakin esimerkkejä tilanteista, jotka osoittavat puutteita filateelisissa tiedossa.
Kuvatut kömmähdykset ovat myös aika perustavanlaatuisia, sillä niiden myötä menettää pisteitä myös käsittelyssä ja merkityksessä, kun kokoelman aihe ei tule kattavasti käsiteltyä.
Henkilökohtainen aiheeseen perehtyminen ilmenee siten, että kokoelman rakennetta ja kerrottua tarinaa ohjaavat keskeiset postihistorialliset näkökohdat on analysoitu ja kuvattu tarkasti ja kaikki postihistorian kannalta merkitykselliset näkökohdat kuten taksat, reitit, säädökset ja merkinnät, on tuotu esiin.
Oikea taksan kuvaus sisältää tiedon (ks. alemman kuvan analyysitekstissä katkoviivalla laatikoitu teksti)
– mitä on lähetetty (kuten kirje tai postikortti),
– mikä on lähetyksen postimaksu ja määräytymisperusteet (kuten painorajat) ja mistä mahdollisista osatekijöistä se koostuu sekä tällöin osatekijöiden taksat, ja
– tarkka ajanjakso (tarkka alku- ja loppupäivämäärät), jolloin taksa – osatekijöiden tapauksessa osatekijät – oli voimassa.
Oikea reitin kuvaus sisältää tiedon
– lähetyksen kulkemasta reitistä eli mistä minne ja mahdolliset oleelliset välietapit,
– milloin postireitti oli toiminnassa ja,
– jos reitin käyttö on lakannut, niin mitä lakkauttamisesta seurasi.
Oikea markofiilinen eli leiman kuvaus pitää sisällään
– käyttöpaikkakunnan tai, jos liikkuva toimisto, käyttöpaikan tai -reitin,
– leiman aikaisimman ja viimeisimmän tiedossa olevan käyttöpäivämäärä,
– painanteen värin tai muun tiedon alalajista (jos alalajeja on) ja
– muun mahdollisen oleellisen tiedon, kuten epätavallinen käyttö.
Alla kaksi esimerkkiä kohteiden analyysistä.
Kohteen analyysin eli kohteiseen liittyvän kuvauksen muistisääntö: ”3 x R”:
remarks – eli lähetyksellä olevat merkinnät, niin leimasimilla tehdyt kuin käsin kirjoitetut, selitettynä ja määritettynä
routes – eli lähetyksen kulkema reitti
rates – eli lähetyksen postitaksa
Miksi lähetys on tullut valittua ja juuri kyseiseen kohtaan tarinaan, niin jokin edellä mainituista seikoista muodostaa sille perusteen eli kytkennän tarinaan. (Ylemmän esimerkkikohteen tapauksessa se on “remarks”.)/ / /
Kyseeseen voi tulla vielä neljäs ”R” (= remarkables) selittämään, miksi kohde on harvinainen tai muutoin erityisesti huomion arvoinen. Jos sillä perustellaan, miksi kohdetta korostetaan erityisellä kehyksellä, niin käyttäen selitteeseen samaa väriä kuin kehyksessä, selite kytkeytyy korostukseen (ks. kuva alla).
Tilaa ei koskaan ole ruhtinaallisesti. Tämän vuoksi tulee aloittaa kokoelman aiheen kannalta tärkeimmistä asioista.
1. Asia miksi kohde on esillä juuri tällä kohdalla eli itse asia.
2. Muut kokoelman aiheeseen liittyvät asiat, jotka eivät ole suoraan nähtävissä tai luettavissa kohteelta. Tällaisia ovat esimerkiksi taksat ja kuljetusreitit (kuljetusreiteistä siis välivaiheet, ei väin päätepisteet, jotka on nähtävillä lähetykseltä).
3. Muut asiat, jotka eivät ole suoraan nähtävissä tai luettavissa kohteelta, kuten kääntöpuolen leimat.
4. Muut kokoelman aiheeseen liittyvät asiat, jotka on suoraan nähtävissä tai luettavissa kohteelta. Tällaisia ovat esimerkiksi kohteen esillä olevan puolen postileimat ja muut merkinnät.
Jos käytettävissä oleva tila sen sallii ja kaikki olennaiset postihistorialliset näkökohdat on asianmukaisesti kuvattu, kohteen kuvauksen loppuun voi lisätä lyhyen maininnan käytettyjen postimerkkien tai ehiön perinteiseen filateliaan liittyvistä piirteistä. Tällöin tulee kuitenkin varoa, ettei mene syvälle yksityiskohtiin postimerkeistä tai ehiöistä, sillä tuomarit saattavat ajatella, että näytteilleasettaja näyttää perinteistä filateliaa tai ehiöitä.
Henkilökohtaisella tutkimuksella tarkoitetaan, että kokoelmassa esitetään aiheeseen liittyvää uutta tietoa
Jos aiheesta on saatavilla laajasti aikaisempaa tutkittua tietoa, niin ei ole järkevää vaatia näytteilleasettajalta uusia löytöjä laajasti tutkitusta aiheesta. Siksi tällaisen aihepiirin kokoelmaa ei rangaista henkilökohtaisen tutkimuksen puutteesta. Tuomari arvioi, kuinka hyvin tätä tietoa on kokoelmassa hyödynnetty kohteiden valinnassa ja niiden analysoinneissa.
Jos aihetta on kokoelmissa paljon käsitelty, mutta kokoelmassa on aiheesta kyetty esittämään uusi, tuore tapa käsitellä sitä, niin tämä tuo pisteitä.
Täysin uuden tiedon, havaintojen, esittäminen palkitaan erityisesti.
Käytännöllinen tapa esittää henkilökohtainen tutkimus voi olla
– varhaisimpien ja/tai myöhäisimpien käyttöaikojen osoittaminen tai
– käyttöpaikan esittäminen, mikäli se ei käy suoraan ilmi kohteelta (esim. tekstittömien kuvioleimojen ja numeroleimojen tietojen selvittäminen).
Uusille havainnoille tulee antaa huomio niiden tärkeyden mukaisesti. Suuret löydöt ansaitsevat tärkeän huomion, kun taas pienet löydöt eivät saa saada yliotetta kokoelmassa.
Kokoelmissa, joissa on ilmeisesti tehty paljon todellista tutkimusta (eli valittuun aiheeseen liittyvien uusien faktojen esittäminen), tästä tutkimuksesta voidaan antaa erittäin suuri osa tietämyksen kokonaispisteistä.
Tarvittaessa voidaan viitata näytteilleasettajan omaan tai muuhun aiemmin julkaistuun tietoon. Nämä voisivat olla:
– maininta johdantosivun tekstissä
– sijoitetaan omaksi luettelokseen johdantosivulla
– asiaankuuluvalla näyttelysivulla
– mainitaan synopsiksessa
Tässä on varsin kelvollinen esimerkki, millä tavoin omasta tutkimuksestaan voi kertoa.
Faktoihin, siis perusteltuun tietoon, perustuva harvinaisuuksien tunnistaminen on myös tietämystä. Muutoinkin, jos kokoelmassa on vähänkin harvinaisempia kohteita, niin niistä ei kannata vaieta.
Postihistorialliseen kokoelmaan on joskus sijoitettava tavallista runsaammin tekstiä, tai tarinaa on tuettava ei-postihistoriallisella taikka ei-filateelisella materiaalilla, jotta tarina tulee ymmärrettäväksi.
Tekstin tulee kuitenkin aina olla tiivistä ja selkeää. näytteilleasettajan tulee aina huolehtia siitä, ettei teksti vie liikaa tilaa filateeliselta materiaalilta.
Kokoelmaan liitettyjen ei-postihistoriallisten ja ei-filateelisten kohteiden tulee parantaa postihistoriallisen tarinan ymmärtämistä.
Vaikka aikaisemmin henkilökohtaisen perehtymisen yhteydessä totesin, että “keskeiset postihistorialliset näkökohdat on analysoitu ja kuvattu tarkasti”, niin on pidettävä vara, ettei teksti valloita pääosaa kokoelmasta. Kaiken mahdollisen löydetyn tiedon oksentaminen tekstiksi tarkoittaa, että kaikki mahdollinen tieto on vain kopioitu lähteistä mukaan, koska aihe ei ole hallinnassa. Oikeanlainen tiivistäminen kertoo myös aiheen hyvästä hallinnasta.