Laatu on vielä suhteellisempi käsite kuin harvinaisuus. Kokoelman laadusta puhuttaessa on paikallaan pitää mielessä taannoinen metsä/niitty-vertailu (ks. “Näkökulma kohteiden hankinnassa: suhteellinen harvinaisuus” -osa).
SREV:ssä viisaasti korostetaan, että laatu voi vaihdella huomattavastikin riippuen lähtömaasta, ajanjaksosta sekä kuljetusolosuhteista. Ei ole siis absoluuttista mittaa, joka toimisi läpi koko filatelian kentän. Laatua punnittaessa verrataan kokoelman kohteiden laatua saatavilla olevan materiaalin keskimääräiseen laatuun.
“Keskimäärin saatavilla” = minkä laatuista materiaalia aina kulloinkin kyseessä olevasta aiheesta on saatavilla esimerkiksi eBay:ssä tai Systeemi.net:ssä olevat saman aiheen kohteet.
Jos siis kokoelman kohteet ovat laadultaan parempia kuin keskimäärin saatavilla olevien saman aiheen kohteiden laatu, niin kokoelma on keskimääräistä laadukkaampi.
Esimerkkinä laadun punninnasta venäläisleimojen laatu (ks. kuva alla). Vasemmalta lukien toinen leimapainanne lienee sen laatuinen, jota keskimäärin saatavilla olevat venäläisleimat ovat laatuaan. Tuosta painanteesta oikealle olevat kohteet ovat venäläisleimojen tapauksessa keskimääräistä laadukkaampia.
Täydet pisteet saa, kun kohteiden laatu on parasta laatua, mitä esitettävästä materiaalista tiedetään olevan. Jos kohde ei ole tuota ”parasta tiedossa olevaa” laatua, niin laatupisteet vähenevät.
Laatua arvioidaan siis suhteellisena – asteikko vaihtelee riippuen
– lähtömaasta
– ajanjaksosta
– kuljetusolosuhteista
– materiaaleittain
Helposti saatavan materiaalin pitää lähtökohtaisesti olla laadultaan aina erittäin hyvää: kauttaaltaan pudas, ja tahraton, selkeät leimaukset, merkkien hammastus ehjä, ei rumia taitteita jne.
Niukemmin saatavan materiaalin suhteen voi olla pientä myönnytystä, joskin jos myös näiden tapauksessa laadun saa pidettyä hyvänä, niin se on eduksi kokoelmalle.
/ / /
Pisteytyksestä eräs näkemys, joka on esitetty FIP:n postihistoriakomission järjestämässä seminaarissa esitelmöitsijän suulla:
– keskimääräinen laatu tuottaa 7 pistettä, kun maksimi laadun osalta on siis 10 pistettä
– keskimääräistä parempi saa 8 pistettä
– keskimääräistä heikompi saa 6 pistettä
– 9-10 pisteen saamiseksi tarvitaan, että 1) tavallinen materiaali poikkeuksellisen hyvässä kunnossa ja 2) harvinainen materiaali on parhaassa mahdollisessa kunnossa. Kaikkien kohteiden laatu huomioidaan (puhtaus, selkeät leimat, ei rumia tahroja, ei rumia taitoksia jne.).
Laadulla ja harvinaisuudella on kytkentä. Tästä esimerkkinä olkoon leima, joka on ollut käytössä esimerkiksi 8 vuotta ja leimapainanteita on markkinoilla hyvin runsaasti. Oletetaan, että tuon 8 vuoden aikana leimaukset ovat varsin vaatimattomia lukuun ottamatta tiettyä kahden kuukauden ajanjaksoa. Leimapainanne tuolta kahden kuukauden ajanjaksolta on sekä laadukas että harvinainen