Kansainvälisen Filatelistiliiton (FIP:n) Postihistoriakomissio on julkaissut uuden version postihistoriakokoelmien arvostelusääntöjen tulkintaohjeista (Guidelines). Edellinen versio oli 14 vuoden takaa ja siihen verrattuna tekstin määrä on liki 2,5-kertaistunut.
Vanhat tulkintaohjeet sanoivat konkreettisesti varsin vähän. Uusissa tulkintaohjeissa on paneuduttu nimenomaan konkretian lisäämiseen. Ohjeissa on nyt muun muassa arvostelun osa-alueittain pitkänpuoleiset luetelmat seikoista, joihin tuomarin arvostelussa tulee kiinnittää huomiota.
Tuon huomion kiinnittämisen ymmärrän niin, että arvion tulee perustua vain lueteltujen seikkojen arviointiin, ei muihin. Ja vielä niin, että kaikki nuo seikat on huomioitava, eli tuomari ei voi omien mieltymystensä pohjalta jättää jotakin seikkaa huomioimatta. Tämä parantaa näytteilleasettajan oikeusturvaa, koska tuomareiden keskenään on pakko toimia yhtenäisemmin.
Toisaalta konkretian lisääminen antaa näytteilleasettajille paremmat evään laatia kokoelmia. Tulkintaohjeet sisäistämällä näytteilleasettaja tietää nyt paremmin, mitä kokoelmalta odotetaan, mihin seikkoihin maksaa vaivan panostaa.
Luetelmat tarjoavat myös nykyistä paremman pohjan näytteilleasettajan ja tuomarin väliselle ajatusten vaihdolle.
Postihistoriakokoelman laatijalle, joka on seurannut FIP:n postihistoriakomission seminaareja ja huomioinut niiden opit kokoelmansa laadinnassa, asiat eivät ole uusia ja hänen kokoelma jo noudattaa uutta tulkintaohjetta. Muiden kokoelmien osalta tarvittavat muutokset voivat olla isojakin.
Postihistoriallinen kokoelma
Nyt on kerrottu, millaisia kohteita kokoelmaan voi laittaa: käytettyjä kuoria ja kirjeitä, käytettyjä ehiöistä, käytettyjää postimerkeistä ja muista postaalisista asiakirjoista. Samoin on lueteltu tyypilliset kokoelma pääaiheet: taksat, reitit, määräykset, merkinnät, käyttötavat ja muut postaaliset näkökohdat, palvelut, toiminnot, jotka liittyvät postipalvelujen kehityshistoriaan.
Todettu, että vaikka tulee olla looginen ja johdonmukainen koko kokoelman ajan, joissakin tapauksissa sen ollessa järkevää alirakenne voi vaihdella lukujen välillä.
Jos kokoelmassa on luonnoksia ja vedoksia, käyttämättömiä postimerkkejä ja käyttämättömiä ehiöitä, niiden sisällyttäminen on perusteltava. Muutoin ne ovat merkityksettömiä.
Tähdennetään merkittäviä postihistoriallisia kokoelmia voitavan laatia miltä tahansa ajanjaksolta postin historian varhaisista postipalveluista viime aikojen postin koneellistamiseen ja tärkeitä postialan kehityskulkuja on tapahtunut minä aikana tahansa, jolloin niitä tulisi arvostaa ajasta riippumatta.
Luokassa 2A karttoja, säädöksiä, julistuksia jne. tulisi käyttää vain, jos ne ovat merkityksellisiä valitun aiheen kehittämisen ja dokumentoinnin kannalta, ja niiden lukumäärää tulisi rajoittaa.
Leimakokoelmissa on esitettävä aikaisin ja viimeisin rekisteröity käyttöpäivämäärä sekä käytetyt musteen värit. Myös käyttöpaikka on aina mainittava, jos se ei käy ilmi leimalla olevasta tekstistä.
Luokan 2C kokoelmien tulee tutkia sekä postijärjestelmän vaikutusta ihmiskuntaan että ihmiskunnan vaikutusta postijärjestelmään.
Kokoelman ajallinen rajaaminen
Kokoelman käsittelemän ajanjakson alun ja lopun tulee olla yhteydessä käsiteltävään postihistorialliseen aiheeseen. Kokoelman, jonka ajanjakson määrittelee yksi tai useampi postimerkki- tai ehiöjulkaisu, osalta esitetään epäilys, että sellainen kokoelma ”ei todennäköisesti saa korkeinta pistekertymää”.
Yhden kehyksen kokoelmat
Nyt tulkintaohjeet myöntävät sen tosiseikan, että mikä tahansa aihe voi kuulua johonkin laajempaan aiheeseen, eikä se voi olla esteenä yhden kehyksen kokoelman aiheen valinnalle. Kuitenkin tähdennetään, että aihe on sopiva yhden kehyksen kokoelman aiheeksi, jos se voidaan käsitellä kokonaan yhdessä kehyksessä ja jos yhden kehyksen täyttämiseen tarvitaan materiaalin toistamista.
Erityisesti varoitetaan laatimasta kokoelmia, joissa näytetään vain parhaat kohteet (“rusinat pullasta -poiminta”) usean kehyksen kokoelmasta, koska tällöin koko aiheen kaikkia puolia ei käsitellä asianmukaisesti vain yhdessä kehyksessä.
Johdantosivu
Uusina johdantosivulla esitettävinä asioina edellytetään olevan kuvaus kokoelman tarkoituksesta (mitä kokoelma sisältää ja mitä jätetty pois) ja, jos näytteilleasettaja on tehnyt tutkimusta, luettelo näytteilleasettajan henkilökohtaisista tutkimuksista koskien kokoelman aihetta (viittauksilla artikkeleihin tai kirjallisuuteen). Jos kokoelmassa käytetään typografisia keinoja osoittamaan tekstin tai kappaleiden hierarkiaan, niin tämä tulee selittää johdantosivulla.
Käsittely
Selkeällä ytimekkäällä tekstityksellä korostetaan olevan merkitystä käsittelyä arvioitaessa. Käsittelyn arvioinnissa kiinnitetään huomioita seuraaviin seikkoihin:
- Kuinka hyvin kokoelman johdantosivu (tai otsikkosivu) osoittaa kokoelman tarkoituksen, määrittelee laajuuden ja esittelee suunnitelman ja rakenteen ja opastaako se tuomariston valitun aiheen tärkeimpään kirjallisuuteen/viitteisiin.
- Onko aihe ja laajuus valittu siten, että käytettävissä olevassa tilassa voidaan esittää tasapainoinen kokoelma.
- Onko kokoelmalla luonnollinen postihistoriaan perustuva alku- ja päätepiste.
- Vastaako kokoelman nimi tarkoitusta, laajuutta ja suunnitelmaa.
- Vastaako sisältö otsikkoa, tarkoitusta, laajuutta ja suunnitelmaa.
- Onko kokoelmassa looginen tarina, joka on luotu tekstin ja materiaalin avulla, jossa on hyvä tasapaino kokoelman eri osien välillä.
- Onko pääpaino postihistoriassa (tai esim. historiassa 2C luokassa) ja vasta toiseksi muissa asioissa, kuten perinteisessä filateliassa, kuten esim. painatuksissa, sävyissä ja varioinneissa.
- Katetaanko näytettävällä materiaalilla kokonaan kokoelman ajanjakso.
- Tukevatko kunkin sivun otsikot ja muut tekstit käsittelyn ymmärtämistä.
- Onko turhaa toistettua materiaalia. Jokaisen kohteen tekstin tulee dokumentoida syy sen näyttämiseen.
Näytteilleasettajan sanotaan voivan jättää pois materiaalia, jolla on vähemmän merkitystä. Aiheen vaikeat puolet tulee esittää perusteellisesti.
Kokoelman on oltava yhtenäinen ja vältettävä yhdistämästä pitkälti toisiinsa liittymättömiä aiheita.
Filateelinen merkitys
Kokoelman tärkeyttä arvioitaessa otetaan huomioon:
- Kuinka vaikeaa valittu alue on kerätä?
- Mikä on kokoelmassa näytettävän materiaalin merkityksen suhde valittuun aiheeseen?
- Mikä on valitun aiheen ja näytettävän aineiston merkitys suhteessa maan kansalliseen filateliaan?
- Mikä on valitun aiheen ja näytettävän materiaalin merkitys suhteessa maailmanfilateliaan?
Paikalliskokoelmien merkitystä lisää se, jos kokoelmassa on paljon myös sellaista aineistoa, joka olisi haluttua laajemmin määriteltyjen aiheiden, kuten koko maan postihistorian, näytteilleasettajille. Lisäksi esimerkkinä todetaan, että kaikki postilajit kattava postitaksatutkimus olisi yleensä tärkeämpi kuin yksittäisen postilajin tai palvelun tutkimus.
Tietämys, paneutuminen
Henkilökohtaisen paneutumisen ja henkilökohtaisen tutkimuksen eroa selvennetään. Paneutumista on olemassa olevien lähteiden perusteella tehtävää kohteiden valintaa kokoelmaan näytteille ja näiden valittujen kohteiden oikealla analysoinnilla. Henkilökohtainen tutkimus on valittuun aiheeseen liittyvien uusien faktojen esittämistä.
Filateelista tietämystä arvioitaessa otetaan huomioon:
- Aiheen olemassa olevan kirjallisuuden käyttäminen ja tulkitseminen oikein
- Täydellisen ja tarkan ymmärryksen osoittaminen valitusta aiheesta
- Oikein frankeerattujen, oikein käytettyjen kohteiden näyttäminen, jotka osoittavat tärkeimmät filateeliset elementit, jotka näytteilleasettaja haluaa havainnollistaa
Henkilökohtaista paneutumista arvioitaessa otetaan huomioon:
- Että ensisijaiset postihistorialliset näkökohdat, jotka ohjaavat kokoelman rakennetta ja kerrottavaa tarinaa, on täysin analysoitu ja kuvattu tarkasti.
- Kaikki postihistoriaan liittyvät näkökohdat, kuten taksat, reitit, määräykset ja merkinnät, kuvataan, kun ne ovat tärkeitä. Asianmukainen taksan kuvaus sisältää (a) mitä lähetetään, (b) lähetyksen taksa ja (c) tarkan ajanjakson (tarkat alkamis- ja päättymispäivät), jolloin taksa oli voimassa.
- Lyhyt maininta postimerkkien ja käytettyjen ehiöiden perinteisistä piirteistä kohdekuvausten lopussa arvostetaan, jos tila sallii ja kaikki tärkeät postihistorialliset näkökohdat on jo kuvattu asianmukaisesti
Vain se filateelinen tieto ja henkilökohtainen tutkimus, jotka on dokumentoitu kokoelman kohteiden ja niiden asiaankuuluvien kuvausten perusteella, vaikuttavat arvioihin.
Postihistoriallisen kokoelman ymmärtämiseksi tarvitaan tekstitystä ja mahdollisesti sitä, että dokumentaatioon sisällytetään ei-postihistoriaa tai ei-filateelista materiaalia. Kaiken tekstin on kuitenkin oltava tiivistä ja selkeää, ja siihen liittyvän ei-postihistoriallisen tai ei-filateelisen aineiston tulee parantaa postihistoriallisen aiheen ymmärtämistä. Tekstitys ei saa ottaa yliotetta näytettävästä filateelisesta materiaalista.
Jos joitakin postihistorian aiheita on tutkittu erittäin voimakkaasti pitkän ajan kuluessa ja näiden tutkimusten tuloksia on julkaistu, tiedon mittaamiseksi tuomaristo pohtii, kuinka hyvin näytteilleasettaja on hyödyntänyt näitä lähteitä. Ei voida vaatia keräilijää kehittämään uusia löytöjä voimakkaasti tutkitulla alueella, jolloin tällaisia kokoelmia ei rangaista henkilökohtaisen tutkimuksen puutteesta.
Jos näytteilleasettaja on tehnyt faktoihin perustuvia harvinaisuusmäärityksiä tukeutuen laajoihin rekisteröinteihin tiedetystä materiaalista, tämä huomioidaan myös henkilökohtaisessa paneutumisessa ja tutkimuksessa.
Laatu
Laadun arvioinnissa huomioitaviin näkökohtiin on lisätty seuraavat:
- Kokoelmassa olevien kohteiden suhteellista laatua arvioitaessa tulee tiedostaa, että normaalisti saatavilla oleva laatu voi vaihdella huomattavasti maasta, ajanjaksosta ja kuljetusolosuhteista riippuen.
- Sen lisäksi, että näytetään postimerkit hyvässä kunnossa, myös kuorien on syytä olla puhtaita, tahrattomia.
- Tavallisen materiaalin kunnon tulee olla moitteetonta ja parasta saatavilla olevaa.
- Näytteilleasettajia kehotetaan esittelemään ainutlaatuista tai erittäin harvinaista materiaalia, joka ei ole hyvälaatuisia, mutta heitä varoitetaan sisällyttämästä muita esineitä sellaisessa kunnossa, joka voi heikentää kokoelman laatua.
- Kaupallisesti käytettyjä kohteita tulee suosia keräilijöitä varten tuotettujen sijaan.
- Jos kohdetta on korjattu tai sitä on manipuloitu, se on kerrottava.
Harvinaisuus
Harvinaisuus liittyy ensisijaisesti siihen, kuinka paljon kyseisiä kohteita on ja kuinka laajasta näkökulmasta tarkasteltuna kohteet ovat harvinaisia, mutta ei suoraan tuotteen hintaan.
Tuomarit arvioivat ensisijaisesti:
- Kuinka vaikeaa on saada kokoelmaan asiaankuuluvaa ja kiinnostavaa materiaalia
- Kuinka vaikeaa kokoelman kopioiminen on
- Kuinka tärkeinä harvinaiset kohteet nähdään laajemmasta näkökulmasta; esim. koko maassa laajasti käytössä olleesta leimatyypistä tunnetaan tietyn pikkukaupungin painanteena vain yksi kappale, voi olla vähemmän merkityksellinen kuin vain kyseisessä kaupungissa käytettävä erityinen tyyppi.
- Onko näytteilleasettaja välttänyt filateelisesti tuotettua materiaalia missä mahdollista?
Postihistoriallisten kokoelmien harvinaisuuksia tulee tarkastella ensisijaisesti postihistorian näkökulmasta. Näin ollen harvinainen taksa, reitti tai postileima on yleensä tärkeämpi, kuin tavallinen postihistoriallinen lähetys, joka on frankeerattu harvinaisella postimerkillä. Jos monet kokoelman aiheeseen luettavat postihistorian tärkeimmät harvinaisuudet ovat jo kokoelmassa, perinteisesti tärkeitä kohteita, kuten harvinaisia ehiöitä ja postimerkkejä postilähetyksellä, suurin tunnettu frankeeraus, aikaisin kirjattu käyttö, sekafrankeeraus, poikkeuksellisen laadukas kohde jne., arvostetaan myös postihistoriallisissa kokoelmissa.
Jos käytetään harvinaisuuslauseita (esim. “Yksi X:stä rekisteröidystä”), on myös kuvattava tarkasti, mikä tekee kohteesta “Yksi X:stä rekisteröidystä”. Yksityiskohtaisella tasolla lähes jokaisesta postihistoriallisesta kohteesta tulee ainutlaatuinen, joten suhteellinen harvinaisuus otetaan huomioon. Lausunto, jossa sanotaan “Yksi X:stä rekisteröity” ilman perusteita, ei siksi ole hyödyllinen ilmaisu. Samasta syystä tulee välttää yksinkertaisia ilmaisuja, kuten “ainutlaatuinen” tai “erittäin harvinainen”, ilman lisäselityksiä.
Esitystapa
Esitystavan tulee esittää materiaali mahdollisimman tehokkaasti ja tasapainoisesti sekä yksittäisellä sivulla, kehyksessä että läpi koko kokoelman. Sen lisäksi, että huomioidaan sivujen yleisilme, huomioidaan myös kehyksen yleisilme.
Jonkinlaista vaihtelua sivujen kesken kaivataan (kaikkien sivujen ei pitäisi olla lähes identtisiä). Kohteiden tulee olla huolellisesti kiinnitetyt. Sivuilla ei saa olla liikaa tyhjää tilaa. Tekstin määrä ei saa hukuttaa materiaalia.
Siitä, onko teksti käsin kirjoitettu, kirjoitettu koneella tai tulostettu, ei ole etua tai haittaa. Kirkkaanvärisiä musteita ja värillisiä albumisivuja tulee välttää. Sivujen värin tulee olla yhtenäinen läpi koko kokoelman.