Artikkeli on alunperin julkaistu Suomen Postimerkkilehden numerossa 3/2025.
Olin vuorostani osanottajana Tamcollect 2025 -näyttelyssä. Sen lisäksi, että etsin oivallisia ideoita, joita voisin omissa kokoelmissani myös hyödyntää, niin näyttelytuomaritaustan vuoksi kokoelmia tulee vääjäämättä katsottua myös tuomarin näkökulmasta. Tässä keskeisimpiä havaintoja, jotka siis ovat tyystin omiani.
Posti kulki kiskoilla – rautatieposti Suomessa 1870-1995 -kokoelma (saavutti 78 pistettä) on ollut varsin hyvä jo aikaisemminkin (materiaalit, analyysit, taustatiedot), mutta paranee näyttely näyttelyltä. Jos esitysasulliset seikat laittaa vielä viimeisimpien suuntausten mukaiseksi (esimerkiksi ylätunnisteet kullekin sivulle), kun seuraavan kerran kokoelman montteeraa kokonaan, niin sitten kokoelma olisi kaikilta puoliltaan varsin etevä. Mielestäni kokoelma sai ehdottomasti vähintään yhden mitaliasteen verran liian vähän pisteitä. (Esimerkiksi Joex 2024 -näyttelyssä kokoelma sai 85p).
Russian postal censorship in Finland 1914-1918 (92p) oli perinteisellä tavalla esitelty sensuurileimojen kokoelma. Sensuuripuoli ilmeisen hyvin hallinnassa. Luokittelun sijaan kehityskaarien käsittely antaisi paremman tuloksen. Perusfilateelisia tietoja sen sijaan analyyseihin jäin kaipaamaan. Noin korkea pistemäärä Venäjän keisarikunnan sensuuritoimen yhdestä osasta oli pieni yllätys.
Yhden kehyksen mittainen Maalaiskirjeenkantajien kautsu leimasimet m-89/95 käytöillä (72p) -kokoelman materiaalia ei ole kuin henkilöllä, joka on ilmeisesti vuosikymmeniä aihetta kerännyt. Toisaalta nyt valittu esitystapa on haasteellinen näyttelykokoelmaksi.
1856-1916 julkaisut eri postitoimipaikkojen leimoin -kokoelma (63p) oli postihistorian kannalta esimerkki kokoelmasta, joka ei näyttelyssä voi erityisesti menestyä. Jäsentely perinteistä filateliaa ja tekstiä aivan liikaa (50-70% pinta-alasta). Tekstityksessä kerrotaan sinällään kivaa historiallista tietoa, mutta esitetty tieto ei olut kuin osittain postihistoriallista.
Suomen postitaksat 1.10.1917-31.12.1930 -kokoelma (84p) osallistuu useasti näyttelyihin, mutta aina siihen on saatu uutta mukaan. Perinteiseen tapaan laadittu hyvä taksakokoelma.
Viestilliset leimat 1925-1955 -kokoelman (79p) aihe oli mukava ja uusi näyttelyrintamalla. Osoittaa hienosti, että näennäisesti tylsä aihe tarjoaa tosissaan paneuduttaessa mahdollisuudet hyvään postihistoriakokoelmaan. Peruspostihistorian tiedot analyyseihin toivoisin lisättävän. Aineistoa on täytynyt kerätä reilumman aikaa, koska leimojen laatu on varsin hyvä.
Karjaan paikallishistoria (postihistorian keinoin) -kokoelmani (78p) olin ennen näyttelyä tehnyt arvostelun tälle omalle kokoelmalleni ja päätynyt samaan mitaliasteeseen kuin näyttelyn tuomaristo päätyi, että siinä mielessä olen tyytyväinen. Kokoelmani kaksi ensimmäistä lukua (laajuudeltaan puolet kokoelmasta) sisältävät vain filateelista aineistoa. Loput luvut sisältävät myös 2C-alaluokan sallimaa ei-filateelista materiaalia. Tamcollectin tuomarit esittivät, että ei-filateelista materiaalia olisi hyvä sijoittaa myös ensimmäisiin lukuihin, koska muutoin näyttää kokoelma kootun kahdesta eritavoin rytmitetystä kokoelmasta: luvut 1-2 ovat 2A-alaluokan mukaan ja luvut 3-8 2C:n mukaan. Tämä oli hyvä vinkki tuomareilta.
Helsingin alueen postitoiminnan kehitys 1809-1923 -kokoelman (85p) edellisessä versiossa oli jo runsaasti saatu tietoa mukaan, mutta esitystapa ei ollut selkein mahdollinen. Nyt esitystapaa, ja siten siis myös käsittelyä, on saatu selkeytettyä ja se näkyi pistekertymässä: kuusi pistettä lisää sitten Joex 2024 -näyttelyn.
The early development of postal systems in Espoo municipality -kokoelmassa (92p) alkanee olemaan kaikki, mitä aiheesta on esitettävissä. Vaikka Espoo on nykyään merkittävä kaupunki, niin kokoelman ajalla Espoo oli aika vaatimaton paikkakunta, mikä ei mahdollista kokoelman kehittämistä aineistoltaan tasolle, jonka vanhat isot kaupungit mahdollistavat. Joka tapauksessa näytteilleasettaja on saanut hankituksi, kyennyt löytämään, etevän kattauksen mainioita kohteita.
Kahden kehyksen mittainen Savonrannan postitoimipaikat 1894-1985 -kokoelma (68p) oli varsin siisti ja kiva kokoelman alku. Kohteiden laatuun on selvästi kiinnitetty huomiota. Tuosta on hyvä jatkaa laajentamalla kokoelmaa ja erityisesti tuomalla tekstitystä kokoelmaan (niin tarinaa kuin kohteiden analyysiä).
Ultima Thule, postia Peräpohjolasta ja Peräpohjolaan -kokoelma (86p) oli perinteiseen tapaan laadittu alueen toimipaikkojen mukaan jäsennetty postihistoriakokoelma. Toimipaikoista ei harmillisesti juurikaan kerrota mitään, minkä vuoksi kokoelmassa ei käytännössä ole tarinaa eli käsittelyllisesti kohteet on vain sijoitettu jossakin järjestyksessä peräkkäin. Kohteet sen sijaan on analysoitu hyvin. Tuon käsittelyllisen puutteen vuoksi hämmästelen kokoelman saamaa pistemäärää. Siinä on yksi mitaliaste liikaa.
Hyvinkään seudun postihistoria 1918 asti -kokoelmassa (86p) oli mainio tarina. A3-kokoisen sivun tarjoama tila oli hyödynnetty täysimääräisesti, mutta oli kyetty pitämään kokoelman luettavuus ja käsitteellinen selkeys hyvänä.
Lestijokilaakson postitoiminnan kehittyminen vuoteen 1918 oli varsin mallikas kokoelma (82p) niin käsittelyllisesti, tiedon esittämisen kannalta kuin kohteiden laadun suhteen. Kokoelmassa oli huomioitu hyvin viimeisimpien kokoelmanrakentamislinjausten edellyttämät seikat.
From Liberty Bell To Eiffel Tower – Philadelphia’s Mail Connection With France (1790-1890) -kokoelman (85p) kohdalla jäin miettimään, kuinka hyödyllistä oli tuossa määrin käyttää tyypillisesti mainosmateriaalissa tai taidekirjoissa tavattavaa visualisointia. Asu oli hyvin tyylikäs, mutta hämäävä viemällä ylipäänsä tilaa ja etenkin huomiota itse kohteilta, jotka itsessään ovat katsomisen arvoisia. Ehkä vähän tuhdisti pisteitä tuolla tilaa tuhlailevalla esillepanotavalla.
The Development Of The London Stampless Letter Post In Pre-Upu Times -kokoelmani (90p) isosta kullasta olen tyytyväinen, mutta pistekertymästä en aivan. Sain tuomaristolta käytännössä kaksi kaksi vinkkiä: 1) Postimaksuarvokkeelliset lähetykset pois ja 2) hanki kaksi vielä puuttuvaa kohdetta.
Postimaksuarvokkeellisia kohteita minulla oli kahden sivun verran. Nämä sisälsivät Yhdistyneiden Kuningaskuntien ensimmäiset arvokkeet eli Black Pennyllä frankeeratun lähetyksen ja Mulready-ehiökuoren. Kokoelmanrakentamisoppien mukaan kokoelma pitää selvästi päättää johonkin, kuten yhteenvetoon tai seuraavan vaiheen alkuun. Kun kokoelmani käsitteli postimerkitöntä postia, niin tällaisena kokoelman päätöksenä juuri postimerkillinen lähetystä pidän hyvänä. Näin noita poistettavaksi esitettäviä kohteita en pidä perusteltuna poistaa.
Nuo kaksi puuttuvaa kohdetta olen kertonut synopsiksellä eli ne kyllä ovat tiedossani: Slogan Postmark ja Dockwran Penny Postin lähetys vuosilta 1680-1682. Kumpiakin kohteita tiedetään lähteestä riippuen olevan 2-4 eikä mikään niistä ole ollut kaupallisesti tarjolla sitten erään alan merkittävän kokoelman huutokaupan vuonna 2000. Siispä markkinoille tuloa odotellessa – ja toivottavasti silloin on käytettävissä riittävästi varoja.
Noin vakavasti todeten, että näiden kahden yksilöidyn seikan vuoksi pistekertymä jäi 90 pisteeseen, niin tätä jäin kummastelemaan.
Venäjän posti Kauko-Idässä 1885-1917 (72p) -kokoelmassa oliilmeisen hankalasti saatavia kohteita. Esillepano oli kuitenkin harmillisesti tehty pari kehityssukupolvea sitten vallassa olevalla tavalla.
Airmails from, to and within Finland until 1948 -kokoelmaan (88p) oli sitten verrattuna kokoelman esillepanoon Riihexissä lisätty oleellista taustatietoa, mikä myös vaikutti siihen, ettei kokoelman esillepano ole enää liian väljä.
Finnish Airmail Services 1924-1952 -kokoelma (85p) oli uusi, hieno kokoelma kaikin puolin. Tuolla tavalla kun saisi laajennettua kokoelman nykyisestä neljästä kehyksestä jopa kahdeksaan, niin koossa olisi mahtavan hyvä Suomi-lentopostikokoelma. Lentopostiluokan sääntöjen vaateet ymmärretty ja niitä on osattu soveltaa etevästi.
Airmail in Estonia 1920-1940 -kokoelman (86p) käsittely oli parantunut oleellisesti ja edukseen, kun luokittelevasta tavasta oli vaihdettu esittämään eestiläisen lentopostiliikenteen kehityksen kaari. Kokoelman materiaalin oli jo kokoelman edellisissäkin versioissa ollut hyvää.
+ + +
Mestariluokassa oli kolme kokoelmaa: leimamerkkikokoelma, postihistoriakokoelma ja kuvapostikorttikokoelma. Mestariluokan voittaja valittiin tuomaristossa suljetuin äänestyslipuin, jotka avattiin palmaresissa. Niitä avattiin vain sen verran, että voittaja eli puolet äänistä taakseen saanut on selvillä. Nyt seitsemässä ensimmäisessä avatussa lipussa oli äänestetty viidellä äänellä leimamerkkikokoelman ja kahdella äänellä kuvapostikorttikokoelman puolesta, joten tulos oli selvä, eikä kaikkia ääniä tarvinnut lukea. Ei siis tiedetä, olisiko vielä joku tuomari äänestänyt noiden kahden muun kokoelman puolesta, mutta äänestys noudatti harmillisen yleiseksi muodostunutta linjaa, jossa mestariluokan parhaaksi kokoelmaksi tyypillisesti äänestetään perinteisen filatelia kokoelma eli kokoelma, jossa riittää saada kokoelma mahdollisimman täydelliseksi aiheeseen liittyvien esiintymien suhteen. Muissa luokissa menestyäkseen kokoelmassa tarvitaan luovuutta ja tietoa. Harmi, ettei tätä enemmistö tuomareistamme arvosta.